|
|
|
VATJAN KIELI
|
Vatja kuuluu uralisen kieliperheen Itämeren suomalaisten kielten ryhmään. Toisen Itämeren suomalaisten kielten luokittelun mukaan se muodostaa yhdessä viron ja liivin kielen kanssa eteläisen alaryhmän. Vatja jaetaan yleensä paikallismurteisiin, jotka tavallisesti jaetaan länsi- ja itämurteisiin. Joenperän murre eroaa lähellä olevien Luutsan ja Liivakylän murteista. Länsimurteita puhutaan Matikylän ympärillä Kattilan eteläpuolisissa kylissä. Itämurteisiin kuuluvat muutaman Kaprion kylän kuten Ikäpäiväisien ja Mahun murteet. Erot länsivatjan ja itävatjan murteiden välillä ovat kuitenkin pieniä.
Vatjan kieleen lasketaan tavallisesti myös kaksi edellä mainituista huomattavasti eroavaa murretta. Kyseessä ovat ns. krevinkien eli Liivinmaan ritarikunnan 1400-luvulla Bauskaan siirtämien vatjalaisten sotavankien murre sekä Kukkusin murre, joka on kehittynyt vatjasta paikallisten inkeroiskielen vaikutuksen alaisena.
Vatjan vaikutus näkyy ei yksin Kukkusin murteessa, vaan muissakin Laukanjoensuun inkeroismurteissa sekä Kotkon, Mannakan, Tiesuun, Haavikon ja Dalnjaja Poljana inkeroismurteissa. Vähemmän vatjan vaikutusta on Rosona-joen inkeroiskylissä.
Paul Aristen mukaan vatjan vaikutus näkyy myös joistakin Koillis-Viron murteista, esimerkiksi Vaiveren kylän murteessa, samoin muutamassa Peipsijärven rannikon murteessa.
Vatjan vaikutusta on myös joissakin Länsi-Inkerin suomen kielen murteissa, esimerkiski Kurkulan niemimaalla Soankylässä sekä Kattilan ja Novasolkan luterilaisissa seurakunnissa.
Joidenkin tutkijoiden mukaan Autuvan kaupungin seudulla Dobrutshinskaja volostissa olisi puhuttu jotain Itämeren suomensukuista kieltä.
Vatjan kielen ensimmäinen kielioppi ilmestyi jo 1800-luvulla (Ahlqvist). 1900-luvun alussa Joenperän asukas vatjalainen Dmitri Tsvetkov laati ensimmäisen vatjan oppikirjan äidinkielellään. Kun Neuvostoliitossa vähemmistökielet saivat 1930-luvulla omat aapisensa, vatjankielistä aapista ei julkaistu, vaan kouluissa käytettiin inkeroiskieltä. Stalinin vainot ja 2. maailmansota lamaannuttivat erittäin rankasti vatjan kieltä ja kulttuuria. Sodan jälkeen moni vatjalainen ei päässyt palaamaan kotiseudulleen. Kouluissa opetettiin vain venäjän kielellä eikä vatjan kielen käyttöä suositeltu edes keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tästä johtuen vatjan kielen käyttö supistui jyrkästi 1900-luvun lopussa.
Kuitenkin 1990-luvulta lähtien on alkanut vatjan kielen elvytysliike. Jo vuonna 1994 Pietarissa käynnistettiin vatjan kielen kurssi. 2000-luvun alussa vatjan kurssitoiminta vilkaistui. Samoin vatjan opetusta aloitettiin Joenperän peruskoulussa. Viime aikoina on julkaistu erilaisia vatjan oppi- ja lukukirjoja.
|
|
 |
